maanantai 22. elokuuta 2016

Kaipuu

Kaipuu.
Saapuu hetkittäin. 
Voimalla tai hiljaa.
Eri asioista,
eri tavoin
Kaipuu korumaailmaan.
Aurinkoon.
Lasten lapsuuteen,
nyt jo teini ja aikuinen.
Läsnäoloon.
Iloon.
Hyväksyntään.
Elämiseen.
Hetkeen.

No niin. Ehkä tuo koru eniten kertoo kaipausta turkoosin meren rantaan. Muutama matka etelän rannoilla on tänä vuonna tullut tehtyä ja kerta toisensa jälkeen tunnen kuuluvani sinne. En tänne kylmään ja sateiseen pohjolaan. Yleensä kuulen vain kuinka lomamatkoilla lihotaan muutama kilo kun tulee syötyä mitä sattuu. Itselläni on juuri päinvastainen vaikutus: syön ja juon miettimättä sen vaikutuksia ja laihdun jokaikinen kerta monta kiloa. Ehkä myös kuumassa tulee juotua tarpeeksi vettä ja myös liikkumista tulee enemmän maisemia tutkaillessa. Ja vaikka kuinka täällä kotona yritän jatkaa samaa linjaa niin kroppani kerää kaiken rasvan ja nesteen, aivan kuin säilöen kylmyyden varalle... melko turhauttavaa.
Kaulakorun osat ovat lojuneet työalustalla varmaan vuoden enkä ole saanut mistään inspiraatiota tehdä siitä valmista. Muutenkin koruilupöytä on saanut pölyttyä rauhassa. Mutta tuon tein lopulta valmiiksi elokuun alussa kun kesäloma oli vietetty ja töihin paluu alla. Silloinhan se kaipuu lomaan iskee lujiten, viikon työssäolon jälkeen...

KatMan