perjantai 16. toukokuuta 2014

Syvässä sopassa...

Kuten olette ehkä huomanneet, blogi on ollut aika hiljaa viime päivät ja viikot. Iski ihan kauhea tyhjä olo koruiluun, ideat ja into on ihan hukassa. Ei auta heräilevä luonto ja valoisuus, ei vihertävät nurmet. Eikä varsinkaan se, että mietin miten saisin korujani myytyä enkä jaksa asian eteen mitään tehdä. Että ihan itse keitetyssä sopassa ollaan... Tai no muutama ajatus tuolla päässä liikkuu, ilmaan heitettyjä ehdotuksia, mutta kun saisin asian eteen jotain tehtyä. Saisi itseensä oikeanlaista virtaa. Osasyynä on varmaan päässä vellovat muut ajatukset, jotka häiritsevät työskentelyrauhaa. Jospa ottaisin näin pilvisen päivän kunniaksi rätin ja lastan ja aukaisisin ikkunoista näkymiä ja päästäisin valon sisään? Ikkunoiden pesuun siis!


Iloista perjantaita!

KatMan

4 kommenttia:

  1. Kuule, samoja ajatuksia nousee aika ajoin pintaan itse kullakin koruntekijällä. Tsemppiä vaan korukamu!

    -Ja kai munkin täytyy ruveta noita ikkunoita pesemään; tosin juuri nyt sataa eli lähden pyykinpesuun...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mags lohduttavista sanoista :) eipä tullut ikkunanpesusta mitään kun piti vähän tutkia tilauskoruun tulevia tarvikkeita. Ja mitä siitä seurasi, selviää pian :)

      Poista
  2. Ihan yhtä tyhjää lyö täälläkin päässä. Odotin niin tätä kevättä ja sitä että koulu loppuu ja saan vihdoin ja viimein pienimuotoisesti alkaa yrittämään sitä mistä olen niin pitkään haaveillut, niin sitten tulikin eteen tilaamatta ihan toisenlaista puuhaa ja kaikki jäi sen alle. Ja samalla latistui itsetunto ja tuli sellainen olo, että en oikeastaan edes osaa mitään ja koska en osaa mitään, niin miten sitä muka voi itse itseään markkinoida ja miten kukaan muka kiinnostuisi palveluista, joihin tekijä ei luota tällä hetkellä itsekään. Mutta meillä on onneksi (?) kumminkin ne leipätyöt, joilla pärjätään.
    Annetaan kesän ajan lyödä tyhjää ja katotaan syksymmällä sit taas, eiks vaan :) ?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just näin, mäkin odotin kevättä ja valoa mut ei auttanu. Sittenkun aamupäivällä sain olotilan purettua kirjoittamisen muotoon tänne ja ajattelin antaa olla (omatuntohan on soimannut kun en mitään ole saanut aikaseks...) niin kas, jokin puuttui peliin ja innostuin. Ehkä meillä on vikana se liika yrittäminen: sä kuule Annukka pärjäät ihan omana itsenäsi ja sillä justiinsa saat asiakkaita! Voimia meille!

      Poista

Kiitos mukavasta kommentistasi!