tiistai 11. joulukuuta 2012

Joulu ei koskaan tule hiljaa hiipimällä...

...vaan melkoisella rytinällä. Näin jo lokakuussa painajaista lahjattomasta joulusta eli lahjat oli unohtunut tehdä ja ostaa. Oi, minä rakastan lahjojen hankkimista ja tekemistä, paketointikin on kivaa. Ja se lahjojen antaminen vasta onkin mukavaa! Vaikka ihan pientä mutta jotenkin se kuuluu minun jouluun, läheisten muistaminen.
Tämä menee lahjaksi

Tänä jouluna tulee taas kiire lahjojen kanssa mutta niinhän se aina. Lasten ollessa pieniä ehdin aloittaa lahjojen ostelun ja tekemisen jo kesän lopulla, nyt ei sitten millään...Mutta siitä ehkä enemmän toisessa postauksessa: miksi aina väsyttää, ei saa mitään aikaiseksi, uuden aloittaminen on hankalaa, kiukuttaa ja paleltaa, porkkanatkin lihottavat ja... Kuinka moni tunnistaa nämä itsessään? 

 Talvisin terveisin
KatMan

10 kommenttia:

  1. Tunnistan ja tunnustan!
    Mutta hieno rannekoru!

    VastaaPoista
  2. Varsin tutulta kuulostaa ja tuntuu :)Kaunis rannekoru!

    VastaaPoista
  3. Taidat puhua muusta kuin syysväsymyksestä:). Oireet hieman liiankin tuttuja.
    Tämä korusi on todella kaunis. Onnellinen on hän joka tämän saa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marita :) ja kyllä, muuta on kuin syysväsymystä, kilppariongelmaa...

      Poista
  4. rannekoru on aivan ihana :) ja juu, tunnustan ja tunnistan itseni tuosta luonnehdinnasta :D

    VastaaPoista
  5. upea koru hienot pohdinnat, itsellä virtaa riittää ja ulkoilusta ja hiihdosta virkistyy talvella

    VastaaPoista
  6. Kiitos merrim! Kyllä ulkoilu aina piristää, hiihdosta en niin tiedä ;)

    VastaaPoista

Kiitos mukavasta kommentistasi!