maanantai 22. elokuuta 2016

Kaipuu

Kaipuu.
Saapuu hetkittäin. 
Voimalla tai hiljaa.
Eri asioista,
eri tavoin
Kaipuu korumaailmaan.
Aurinkoon.
Lasten lapsuuteen,
nyt jo teini ja aikuinen.
Läsnäoloon.
Iloon.
Hyväksyntään.
Elämiseen.
Hetkeen.

No niin. Ehkä tuo koru eniten kertoo kaipausta turkoosin meren rantaan. Muutama matka etelän rannoilla on tänä vuonna tullut tehtyä ja kerta toisensa jälkeen tunnen kuuluvani sinne. En tänne kylmään ja sateiseen pohjolaan. Yleensä kuulen vain kuinka lomamatkoilla lihotaan muutama kilo kun tulee syötyä mitä sattuu. Itselläni on juuri päinvastainen vaikutus: syön ja juon miettimättä sen vaikutuksia ja laihdun jokaikinen kerta monta kiloa. Ehkä myös kuumassa tulee juotua tarpeeksi vettä ja myös liikkumista tulee enemmän maisemia tutkaillessa. Ja vaikka kuinka täällä kotona yritän jatkaa samaa linjaa niin kroppani kerää kaiken rasvan ja nesteen, aivan kuin säilöen kylmyyden varalle... melko turhauttavaa.
Kaulakorun osat ovat lojuneet työalustalla varmaan vuoden enkä ole saanut mistään inspiraatiota tehdä siitä valmista. Muutenkin koruilupöytä on saanut pölyttyä rauhassa. Mutta tuon tein lopulta valmiiksi elokuun alussa kun kesäloma oli vietetty ja töihin paluu alla. Silloinhan se kaipuu lomaan iskee lujiten, viikon työssäolon jälkeen...

KatMan

tiistai 15. maaliskuuta 2016

Turkoosi ja kupari





Taas on hetki mennyt koruttomana ja koruilematta. Mutta talven pimeydessä haaveilin kokoajan kesästä ja merestä ja lämmöstä, ne unelmointini laitoin koruihini.

 Turkoosi on ehdottomasti lempivärini sekä lempikiveni. Löysin kätköistäni turkoosinugetteja ja vielä muutaman ison turkoosin merilasilohkareen. Kuparin väriset viistehiotut fasettilasit toistavat turkoosikiven ruskeaa. Jottei kaulakorusta ei tullut liian painavaa lisäsin pitkän kuparisen ketjun. ketjulla korun saa lyhyeksi, hieman pidemmäksi ja todella pitkäksi.

Ihanaa, kun hiekkautot putsaavat teitä ja toreja, aurinko lämmittää paistaessaan ja lumet sulavat puroiksi! Se olisi kevät tuloillaan!!

Valoa ja iloa!

KatMan

keskiviikko 3. helmikuuta 2016

Meren aarteita

Alkuvuodesta ostin pari korulehteä, saadakseni hieman kipinää ja tietoa mikä tällä hetkellä on trendi korumaailmassa. Toisen lehden yhdestä kuvasta sain sitten inspiraation. En kyllä koskaan tee juuri samanlaista kuin joku muu on tehnyt, ei sovi luonnolleni. Mutta värit ja vaikka vain ihan kuvat mistä tahansa aiheesta ovat hyviä lähteitä.

Tämä koru vie taas kesään ja meren äärelle.

Ketjuja monessa värissä, kvartsia, merilasia ja kristalleja.

Sudenkorennot kuuluvat kesään ja meren äärellä niitä näkee paljon lentelemässä.

 
Ebenpuuta, kalkkiturkoosia ja tsekkiläistä lasia. 



Täällä etelä-Suomessa tulee taas lunta, edellisten sulattua, joten ihan kesäistä keliä ei vielä tiedossa mutta haaveillaan siitä auringosta ja merestä ja lämmöstä...

Mahtavaa viikkoa!

KatMan

sunnuntai 31. tammikuuta 2016

Meren yö

Sininen on minulle kauhean vaikea väri mutta näköjään olen joskus varastoon hankkinut tummansinisiä makeanvedenhelmiä (ihania ja isoja!), sinisiä simpukoita ja lasihelmiä. Syksyn pimeinä tähtikirkkaina öinä syntyi kaulakoru ja rannekoru, molemmissa magneettilukko ja yön tähtiä.






Kesää kohden mennään :)

Leppoisaa sunnuntaita!

KatMan

perjantai 29. tammikuuta 2016

Lunta ja Jäätä, Snow and Ice

Tadaa!!

Täällä ollaan, back to business :)

Seuraavaa kesää odotellessa on pakko jo välillä päivittää korukuulumiset tänne kun edellinen postaus koski juhannusta! Hupsista!

Mutta korukuulumisiin kuuluu tietenkin koko elämäni ja niinpä mennyt syksy on ollut muutoksen syksy: esikoinen muutti kotoa pois. Loppukesä ja alkusyksy näytti siltä, ettei mistään tule mitään, elämä heitteli laidasta laitaan. Esikoinen sairasteli urakalla elokuusta lokakuulle ja jännitti vissiin muuttoa, selvyyttä mikä oli ei ole vieläkään mutta nyt on jo kaikki hyvin. Siinä jäipi työt ja muu elämä toissijalle kun erityinen esikoinen vei huomion ja äidin ruokahalun ja aikataulut sekaisin. Kaikeksi suruksemme anoppi nukkui pois syksyllä, se viikko oli hieman liian täynnä kaikkea tapahtumaa meidän perheelle... Mutta nyt tuntuu esikoinen niiiiin onnelliselta asustaessaan ryhmäkodissa, saanut uusia kavereita ja paljon uusia menoja ja tekemisiä, eilen oli talleilla kokeilemassa ratsastusta vuosien tauon jälkeen, alkuun oli pelkkä taluttaminen riittänyt mutta siitä se lähtee! Pikkuhiljaa alkaa toivottavasti äidin mielikin tyyntymään enkä jokailta nukkumaan mennessä mieti miten siellä menee ja mitä kuuluu. Onneksi on tuossa 400 metrin päässä, että on helppo piipahtaa iltakävelyllä kylässä. Muutaman kerran olen kyllä kyläilylläni pahasti häirinnyt ystävysten juttuja ja saanut lähtöpassit kotiin. Niinhän sen pitää ollakkin mutta äitien on vaikea irtautua lapsistaan, puhumattakaan siitä, että lapsi on tarvinnut 19 vuotta 24/7 tukea ja nyt pärjääkin mukamas ilman äitiä! Ryhmäkodissa on toki myös 24/7 ohjaajat paikalla mutta se on ihmeellistä, että äiti ei tiedä menoista ja jutuista enää kunnolla.

Mutta nyt riittää muut kuulumiset. Koruja olen tehnyt keskimäärin yhden kuukaudessa, muutamat tilauksesta ja niistä en jaksanut napsia kuvia.
Eilen istuin korupöydän ääressä ahkeroimassa kun poikaseni tuli kotiin ja hämmästeli suureen ääneen kuinka olenkaan taas koruilemassa. No, kun se luovuuskin on ollut kesästä hukassa ja nyt vasta pikkuhiljaa palailee ja silloin on toimittava.

Talven 2016 kunniaksi tein Lunta ja Jäätä -korun, sitähän tämä on ollut nyt vuoden vaihteesta.

Tänä(kin) vuonna ajattelin olla tekemättä helmiostoksia koska työhuoneeni on täynnä materiaalia ja pyrin siis käyttämään kaiken pois. Niinpä kaivoin alkuaikojen hankintoja eli siemenhelmiä ja sainkin tähän käytettyä melkein kaikki 0/6 koon valkoiset siemenhelmet.



 Kolmessa pitkässä nauhassa on vain lasihelmiä, pituutta pisimmälle tuli 160cm joten tämän voi kieputtaa kaulan ympäri.

Varokaahan ulkona liukkaita teitä!

Mukavaa viikonloppua!

Minä lupaan palata korujen kera tänne ennen kuin seuraava puolivuotta on taas kulunut :)

KatMan

keskiviikko 8. heinäkuuta 2015

Ruusujen aikaan

Juhannusruusu kukki tänä vuonna nimensä mukaiseen aikaan, tuossa portaiden pielessä. Hennot kermanvalkoiset kukat ja hurmaava tuoksu...

Tämä persikkaisen vaalea rannekoru sai ruusuisen lukon

kellomaiset helmet ovat tsekkiläistä lasia

simpukankuorihelmi ja osterinkuorihelmet


Palaillaan elokuussa korujen pariin täällä blogissa, voipi olla, että muutama koru syntyy lomailun välissäkin, ainakin jos sadekelit jatkuu...
Mutta.

Tämän korusen myötä toivotan kaikille lukijoille hyvää kesää!

KatMan

maanantai 29. kesäkuuta 2015

Vadelmaveneessä

Kun alkuun pääsin niin ei taas loppua näy mutta olen siitä vain iloinen!
Kun on vuosia hamstrannut helmiä, kiviä, osia ja tarvikkeita niin ei tarvinne vähään aikaan uutta materiaalia hankkia. Tai siis en ainakaan vielä ole hankkinut :) vaikka tehdessä aina kuvittelee miten jokin olisi juuri sopiva koruun. Mutta nyt mennään vanhalla varastolla.

 Lukossa on mukamas hopean merkintä mutta ihan vain hopeoitua on.



Vihdoinkin se kesä saapui ja niin tämäkin koru on vadelmaisen kesäisen värinen ihanuus.


Aurinkoisesta illasta nauttien,

KatMan

torstai 25. kesäkuuta 2015

Pikkusisko

Uuden alun myötä tein ensimmäiselle rannekorulle pikkusiskon eli hieman pienemmän (18cm) ja tietenkin hieman erilaisen. Oma ranteeni kun on lihaksikas paksu niin monesti huomaan tekeväni muille liian suuria rannekoruja. Tämä koru ei ranteeseeni mene, joten on ihan vapaa tuottamaan iloa jollekkin sirompiranteiselle. Ihana tätäkin oli eilen tehdä <3





Materiaalit samat eli tsekkiläistä lasia sekä yksi kivi, korjaan edelliseenki, on amazoniittikiveä sekä antiikkihopeoitua korumetallia.

Puolen vuoden tauko teki sen, että sai todellakin hetken miettiä mitä kaikki on nimeltään ja miten toimii esim. vaijerisuoja ja puristushelmet ja missä järjestyksessä ne laitetaan. Mutta on varmaan samanlainen taito kuin polkupyörälläajo, ei sittenkään unohtunut vaan tehdessä muisti. Onneksi.



Aurinkoisia ja lämpimiä päiviä odotellen,
KatMan

keskiviikko 24. kesäkuuta 2015

Paluu tulevaan...

Ihan huikeen jännä tunne kirjoittaa tänne, vihdoinkin on jotain tapahtunut!
Viime vuoden lopussa alkoi tuntumaan, ettei tämä koruilu enää kiinnosta ja innosta, ei mitään sykähdyksiä helmien suuntaan. Muutaman tilaustyön olen tehnyt tämän puolen vuoden aikana mutta en mitään muuta. Paitsi kerran tyhjentänyt työpöydän aivan totaalisesti. Mutta vain koska pöytää tarvittiin juhliin. Pikkuhiljaa nostelin tarvikkeita takaisin pöydälle. Olisiko ollut muutaman päivän yksinolo kotona kun sain yhtäkkiä inspiraation ja samantien oli ensimmäinen rannekoru valmis.


Tästä tein omaan ranteeseen sopivan mutta pienempi on jo "tulilla". Tämän taidan pitää itselläni jollei jollakin ole juuri tarvetta vihertävänturkoosille rannekorulle kokoa 20cm.
 

Huh, melkein on jo unohtanut kuinka kuvat muokataan ja minkä kokoisia niiden pitikään olla, mitenkäs tämä bloggeri toimii... mutta toivon todella, että sain nyt sen tarpeeksi pitkän luovan tauon pidettyä ja innostuin oikeasti uudestaan.

Onkohan täällä enää ketään mukana?

KatMan

keskiviikko 21. tammikuuta 2015

Mustaa tilauksesta

Musta pitkä kaulakoru tilauksesta.

Vanha digipokkari on todella hyvä kamera lähikuvaukseen, kuten ehkä huomaatte tuosta onyxin pinnassa olevasta pölyhaituvasta :)

Valoa antavat kirkkaat ja harmaat kristallit.

Tämä oli vaihtoehtoinen musta koru.


Kameran piuha edelleen hukassa mutta onneksi löysin töistä jo edesmenneen työmaakameran piuhan ja saan kuvat taas helpommin siirrettyä.


Mukavaa keskiviikkoa!

KatMan